Planning tools for MPLS networks

Verkot, joissa MPLS-tekniikkaa (Multi Protocol Label Switching) käytetään pakettien reitittämiseen, kasvavat jatkuvasti yhä suuremmiksi ja toiminnallisuus, jota verkoissa tarvitaan, monipuolistuu koko ajan. Tämän syyn vuoksi verkon suunnittelija tarvitsee yhä parempia apuvälineitä, jotta suunnittelu olisi onnistunutta, optimaalista ja tuottaisi halutun tuloksen. Tämän diplomityön tarkoitus on selvittää tärkeimmät toiminnallisuudet ja ominaisuudet, joita MPLS-verkkojen suunnitteluun laadittu työkalu vaatii. Diplomityö on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa valotetaan MPLS-verkkojen käyttämää tekniikkaa. Tuossa osiossa käydään läpi tekniikat ja protokollat, joita MPLS-verkot käyttävät erinäisiin tehtäviin. Ensin käydään läpi yleisesti miksi MPLS-tekniikkaa ylipäätään tarvitaan ja miksi sitä käytetään verkkojen reitittämiseen. Tämän jälkeen tarkastellaan MPLS-protokollan otsikkokenttää ja sen osien käyttötarkoitukset selitetään. Sitten tarkastellaan MPLS-verkon rakennetta ja siihen kuuluvia laitteita. Seuraavaksi siirrytään osioon, joka selvittää kaikki yleisesti MPLS-polkujen rakentamiseen käytettävät protokollat ja miten ne eroavat toisistaan. Tämän jälkeen kerrotaan MPLS-vuonohjauksesta Differentiated Services-tekniikan avulla ja siitä miten se auttaa erilaisten liikenneluokkien erittelyssä MPLS-liikenteessä. Viimeinen kohta tässä osassa listaa erilaiset VPN-yhteydet, jotka ovat mahdollisia MPLS-tekniikkaa käytettäessä. Osio selventää näiden tekniikoiden eroavaisuudet ja mahdollisuudet, joita nämä MPLS-tekniikan avulla toteutettavat VPN-yhteydet suovat verrattuna aiempiin VPN-toteutuksiin. Toinen osa tässä diplomityössä kertoo verkon suunnittelusta. Ensin käydään läpi verkon suunnittelua yleisellä tasolla. Tämä osa sisältää verkon suunnittelun eri vaiheet pääosittain: erilaiset ennustusmallit esitellään ja selvitetään mitoituksen ja vuonohjauksen rooli verkkosuunnittelussa. Näiden jälkeen siirrytään yleisestä verkonsunnittelusta osioihin, joita käytetään MPLS-verkon suunnittelussa ja joiden yleisesti oletetaan tai halutaan löytyvän MPLS-verkkoihin tarkoitetusta suunnittelutyökalusta. Viimeinen kohta kertoo toiminnallisuus- ja skaalautuvuushaasteista, joihin MPLS:n on tekniikkana vastattava nykypäivänä. Kolmannessa osiossa tarkastellaan kahta eri suunnittelutyökalua, jotka on laadittu MPLS-verkkojen suunnitelua varten: WANDL-yhtiön julkaisemaa IP/MPLSView:ta ja Aria Networks Oy:n julkaisemaa iVNT:ta. Tässä osiossa käydään läpi näiden työkalujen toiminnallisuutta kertomalla erilaisista simulaatiomahdollisuuksista, joita kumpikin työkalu tarjoaa. Lisäksi kerrotaan mitä toimintoja ja protokollia näihin työkaluihin on mallinnettu, miten hyvin työkalut skaalautuvat kaupallisten MPLS-verkkojen tarpeisiin ja minkälaisita moduuleista työkalut on rakennettu. Työn lopussa on pohdittu näiden kolmen osion perusteella, että mitkä ominaisuudet tulisi ottaa huomioon MPLS-verkon suunnittelutyökalua laadittaessa ja millä tavalla nämä ominaisuudet tulisi toteuttaa työkalussa. Näiden jälkeen on työhön vielä tehty loppuyhteenveto, joka kertoo työ tuloksista ja mahdollisista jatkokehitysmahdollisuuksista. MPLS-verkon suunnittelu koostuu monesta eri vaiheesta, ja jokainen vaihe sisältää suuren määrän toiminnallisuusvaatimuksia. Nämä toiminnallisuusvaatimukset on mallinnettava MPLS-verkkojen suunnitteluun laaditussa työkalussa, jos halutaan että työkalu pystyy mallintamaan koko verkon suunnitteluprosessin alusta loppuun. Tärkeimmät toiminnallisuudet, jotka MPLS-verkon suunnittelutyökalun tulee omata ovat simulointimahdollisuudet MPLS-poluille (LSP:t), MPLS-TE:lle, eri VPN-tyypeille ja DiffServ-liikenteelle, sillä nämä ovat tärkeimmät toiminnallisuudet MPLS-verkoissa tänä päivänä. Jos edellä mainittu toiminnallisuus on toteutettu ja mallinnettu suunnittelutyökalussa ja työkalu osaa optimoida liikennettä hyvin saadaan verkon pääoma- ja operaationaaliset kulut laskemaan. MPLS-verkon suunnittelutyökalua laadittaessa on myös tärkeää ottaa huomioon työkalun skaalautuvuusominaisuudet. Runkoverkot voivat koostua tänä päivänä tuhansista solmuista ja sadoista tuhansista liikennevirroista, joten suunnitelutyökalun tulisi omata toiminnallisuutta joka automatisoi joitain vaiheita verkonsuunnittelussa, mikä mahdollistaa tämän kokoluokan verkkojen suunnittelun. Tällainen toiminnallisuus voisi esimerkiksi olla automatisoitu vuonohjaus ja verkkojen topologiakokonaisuuden vienti ja tuonti suunnittelutyökaluun ja siitä ulos. /Kir1

Luken visio suomalaisesta eläintuotannosta ja sen tutkimuksesta vuoteen 2040

Suomalaisen eläintuotannon ja sen tutkimuksen tulevaisuuden visio vuoteen 2040 tehtiin vuosina 2021 ja 2022 Luken Ruokavisio 2040 -työn ohessa. Visio pohjautuu Luken tutkijoiden, asiantuntijoiden ja professorien keskustelutilaisuuksiin ja työpajoihin, sidosryhmäkeskusteluihin, kirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin. Luken vision mukaan vuonna 2040 eläintuotanto on 1) osa ravitsevaa, terveellistä ja turvallista ruokavaliota, 2) osa omavaraista ja huoltovarmaa ruoantuotantoa, 3) kiertotalouteen perustuvaa, 4) ilmasto- ja ympäristökestävää, 5) biodiversiteettiä lisäävää, 6) kannattavaa ja kilpailukykyistä, 7) eläinten hyvinvoinnin ja eläinterveyden kattavasti huomioivaa, sekä 8) hyväksyttävää ja vastuullista. Tutkimuksen tuottama tieto ja ratkaisut sekä paikallisesti että globaalisti auttavat koko elinkeinoa saavuttamaan nämä tavoitteet. Visiossa on nostettu esille myös tulevaisuuden tutkimusaiheita tutkimusalakohtaisesti ja lisäksi hahmotettu seitsemän tulevaisuuden merkittävintä tutkimuskysymystä, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja poikkitieteellistä tutkimusta. Vision muodostamista varten tunnistettiin kattavasti eläintuotannossa viime vuosikymmenten aikana tapahtuneita toimintaympäristön muutoksia. Muutoksia on tapahtunut muun muassa ruoan kysynnässä ja kulutuksessa, ilmastossa ja ympäristössä, omavaraisuuden merkityksessä, vientimahdollisuuksissa ja maatalouden rakenteessa. Näiden lisäksi pohdintaan on nostettu niin sanottuja entä jos -kysymyksiä, herättelemään ajatuksia mahdollisista radikaaleistakin muutoksista tulevaisuudessa. Tutkimusprojektien ja rahoituksen suunnitelmallisuus vaatii lyhyen ja pitkän aikavälin yhteistä näkemystä Luken sisällä ja tätä varten nyt kehitetty visio on hyödynnettävissä

MANTA versus ProGlide vascular closure devices in transfemoral transcatheter aortic valve implantation

Background: The MANTA system is a novel vascular closure device (VCD) and its safety and efficacy were compared to the ProGlide VCD in patients undergoing transfemoral transcatheter aortic valve implantation (TAVI).Methods: This is a retrospective study including 222 patients who underwent transfemoral TAVI at three Finnish University Hospitals. The MANTA VCD was used in 107 patients and their outcome was compared with that of 115 patients in whom the arterial access was closed with the ProGlide VCD.Results: VARC-2 VCD failure occurred less frequently in the MANTA cohort (3.7% vs. 7.8%, p = 0378), but the difference did not reach statistical significance. When adjusted for the introducer outer diameter, the MANTA cohort had similar rates of VARC-2 major vascular complications (93% vs. 12.2%, adjusted: p = 0.456), VARC-2 life-threatening/disabling bleeding (93% vs. 6.1%, adjusted: p = 0.296) and need of invasive treatment of bleeding (4.7% vs. 7.0%, adjusted: p = 0.416) compared to the ProGlide cohort. Additional VCDs were more frequently needed in the ProGlide cohort (583% vs. 1.9%, p Conclusions: In patients undergoing transfemoral TAVI, the MANTA VCD showed a similar risk of VARC-2 vascular and bleeding complications compared to the ProGlide VCD, but it reduced significantly the need of additional VCDs for completion of hemostasis.</p

MANTA versus ProGlide vascular closure devices in transfemoral transcatheter aortic valve implantation

Abstract Background: The MANTA system is a novel vascular closure device (VCD) and its safety and efficacy were compared to the ProGlide VCD in patients undergoing transfemoral transcatheter aortic valve implantation (TAVI). Methods: This is a retrospective study including 222 patients who underwent transfemoral TAVI at three Finnish University Hospitals. The MANTA VCD was used in 107 patients and their outcome was compared with that of 115 patients in whom the arterial access was closed with the ProGlide VCD. Results: VARC-2 VCD failure occurred less frequently in the MANTA cohort (3.7% vs. 7.8%, p = 0.378), but the difference did not reach statistical significance. When adjusted for the introducer outer diameter, the MANTA cohort had similar rates of VARC-2 major vascular complications (9.3% vs. 12.2%, adjusted: p = 0.456), VARC-2 life-threatening/disabling bleeding (9.3% vs. 6.1%, adjusted: p = 0.296) and need of invasive treatment of bleeding (4.7% vs. 7.0%, adjusted: p = 0.416) compared to the ProGlide cohort. Additional VCDs were more frequently needed in the ProGlide cohort (58.3% vs. 1.9%, p < 0.0001). Conclusions: In patients undergoing transfemoral TAVI, the MANTA VCD showed a similar risk of VARC-2 vascular and bleeding complications compared to the ProGlide VCD, but it reduced significantly the need of additional VCDs for completion of hemostasis